Matti Salo 1933-2017

Hiljattain kuolleen Matti Salon muistoksi julkaisen tämän parin vuoden takaisen kolumnini uudestaan täällä.

Kaksi varjoa

(Hämeen Sanomat 13.6.2015)

”Pakolaisella on kaksi varjoa: oma ja ilmiantajansa.”

Tämä Victor Serge -lainaus on vuonna 1933 syntyneen Matti Salon tuoreen kirjan Viitta ja tikari alusta, mutta yhtä hyvin se voisi olla hänen ensimmäisestä kirjastaan Seinä vastassa, joka ilmestyi 1982. Välillä Salo tutki Hollywoodin mustalle listalle joutuneiden käsikirjoittajien kohtaloita, minkä tuloksena syntyi maailmallakin huomiota herättänyt Hiljaiset sankarit sekä kirjat Abraham Polonskysta (Musta käytävä) ja Joseph Loseysta (Vainottu muukalainen).

Kun Seinä vastassa ilmestyi, olin armeijassa. Luin Chandleria ja Hammettia englanniksi ja kirjoitin pieniä rikosnovelleja vihkoon. Salon mustaa elokuvaa ja sen lähteitä kartoittavasta kirjasta tuli raamattuni. Vannoin noirin nimeen.

Armeijan jälkeen kevättalvella 1983 aloin ravata iltaisin Helsingissä elokuva-arkiston näytöksissä. Katsoin parhaimmillani kolme elokuvaa putkeen ja sitten vielä kotona jotain videolta. Jahtasin divareista ja kirjakaupoista ja postimyyntiluetteloista kirjoja, joita Salo oli maininnut teoksessaan, ja luin niitä kuumeisen innostuksen vallassa.

Vieraannuin todellisuudesta. Kuljin aina kadun varjoista puolta, aurinkolasit silmillä ja poplarinkaulus pystyssä. Minusta tuntui, että minua seurattiin. Näin kaikkialla kohtalokkaita naisia ja rikollisia tyyppejä. Epäilin omaa varjoanikin. Kun poliisi pysäytti minut punaisia päin käveltyäni, valmistauduin viettämään loppuikäni kiven sisässä.

Ajattelin pyrkiä Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-puolelle. Käsikirjoittajalinjaa ei vielä ollut, joten tein ohjaajalinjan ennakkotehtävät. Ne jäivät lähettämättä. Pyrin yliopistoon lukemaan kirjallisuutta, mutta en mennyt, vaikka olisin päässyt. En halunnut kuulua kerhoon, johon otetaan minunlaisiani jäseniä. 

Viitan ja tikarin esipuheessa Matti Salo toteaa, että kaikki elokuvat ovat poliittisia, koska ne vähintäänkin viittaavat aikansa asenteisiin, arvoihin ja tavoitteisiin. Kaikki elokuvat ovat myös trillereitä, koska ne Hitchcockin sanoin kertovat elämästä, josta tylsät kohdat on jätetty pois. Niinpä kaikki elokuvat ovat oikeastaan poliittisia trillereitä. 

Kirjassa esitellään 61 poliittista jännitysfilmiä. Suuri osa käsittelyn kohteista on 1940-1950-luvun noiria tai 1960- ja 1970-lukujen avoimemmin poliittisia elokuvia, joissa vainoharhat todentuvat. Myös 2000-luku on hyvin edustettuna. Esittelyt ovat mainioita pienoisesseitä, joissa filmit istutetaan ajankohtansa ilmapiiriin ja poliittiseen maisemaan sekä tekijöidensä muuhun tuotantoon. Filmejä myös verrataan muihin aiheeltaan vastaaviin sekä mahdollisiin pohjana käytettyihin tositapahtumiin. Lopussa on vielä ohjaajakohtaisia luetteloita, joista voi löytää lisää katsottavaa.

Tutkijan uransa ohella Salo opetti kirjallisuutta ja elokuvaa Helsingin yliopistossa. Hänen kirjojensa kautta olen varmasti oppinut niistä aiheista enemmän kuin yliopistossa koskaan olisin.

KULTTUURITYÖLÄISEN TILINTEKOA

Suomi täyttää huomenna sata vuotta. Mikä on ollut minun panokseni juhlavuoden kulttuuriin?

Paperikirjoja on ilmestynyt neljä: rikosnovellikokoelma Haudasta lomalla, selkoveijariromaani Alligaattori (kuvitus Jussi Kaakinen), Kaisa-sarjan lastenkirja Talvella (kuvitus Hannamari Ruohonen) ja Elviira Noir -sarjan toinen rikosromaani Pirunsaari.

Uusia äänikirjoja on tullut kaksi: Hämeenlinna Noir -sarjan yhdeksäs rikosromaani Vieras mies ja kolmas Elviira Noir -kirja Pitkä kosto.

Olin mukana kahdessa novelliantologiassa: tarinalla Mökki kirjassa Iloinen itsenäisyys ja tarinalla Pihasauna kirjassa Suomalaisia saunanovelleja.

Näytelmäpuolelta voi mainita Havannan kuun kaksi eri versiota: Taivalkosken näyttämöllä alkuperäisellä nimellä ja Honkalinnan kesäteatterissa Hollolassa nimellä Hollolasta Teksasiin.

Ruumiin kulttuuriin tein pitkän artikkelin sekä Yrjö Halmeesta että kapteeni Hellistä, Hämeen Sanomiin kulttuurikolumneja ja Kaupunkiuutisiin huumoritarinoita.

Sanoitukseni pääsivät sekä Pekka Tiilikaisen että Matti Eskon levylle.

Entä vuosi 2018? Onko jotakin uutta tulossa vai olenko jo heittäytynyt lepäämään laakereillani?

Ensi vuodelle on valmiina kolme kirjaa, jotka ilmestyvät alkuvuodesta: Apassit-sarjan aloittava lasten ja varhaisnuorten jännäri Aavehevosen arvoitus (kuvitus Carlos da Cruz), Hämeenlinna Noir -sarjaa jatkava Vieras mies ja humoristinen tarinakokoelma Miehet asialla. Tekeillä on kaksi selkokirjaa, yksi aikuisille ja toinen nuorille, sekä Apassit-sarjan toinen kirja Vanajaveden hirviö, joka ilmestyy syksyllä.

Ensi-iltaan on tulossa kaksi näytelmää: 28.2. Seinäjoen kaupunginteatteriin Christian Lindroosin ohjaama dramatisoitu konsertti Villi 50-luku ja syksyllä Helsingin kaupunginteatteriin lastennäytelmä Tahvo ja Bella. (Korjaus: Tahvon ja Bellan ensi-ilta on helmikuussa 2019.)

Villissä 50-luvussa on mukana nimikkokappale, jossa on minun sanani ja Sofia Finnilän sävellys. Tahvoon ja Bellaan sanoitin alku- ja loppubiisin.

Ruumiin kulttuuriin olen luvannut kirjoittaa George V. Higginsistä ja Arto Tuovisesta.

Ensi vuonna on tarkoitus kirjoittaa myös kolmas Apassit-kirja ja pari suuritöistä historiallista romaania, joista toinen on rikosromaani ja ensimmäinen ei. Niistä lisää myöhemmin.

Perinteinen Dekkaripaja on jälleen heinäkuun alussa, nyt jo toista kertaa Tampereella Ahlmanin opiston tiloissa.

Keikkarintamalla on toistaiseksi vain pari varausta. Nettisivultani tapanibagge.wordpress.com löytyy keikkakalenteri, jota pidän ajan tasalla. Sieltä löytyvät myös ajantasaiset teosluettelot, joitakin näytetarinoita sekä linkkejä tv-esiintymisiini ja Yle Areenassa.oleviin kuunnelmiini.

Sillä välin: Ostakaa ja lainatkaa kirjoja ja levyjä! Käykää teatterissa! Olen liian vanha menemään oikeisiin töihin.

Ja hyvää itsenäisyyspäivää, satavuotias Suomi! 

KUINKA PIRUNSAARI SYNTYI

Jos joku odottaa lukevansa tuon otsikon alta Ranskan Guayanassa sijaitsevan vankilasaaren historiikkia, hän pettyy. Tarkoitus on kertoa Pirunsaari-nimisen dekkarini synnystä. Ranskan Guayanan Pirunsaaresta voi lukea täältä.

                                kansi: Jussi Kaakinen

Vuosi sitten kerroin täällä blogissani Elviira Noir -sarjan ensimmäisen osan Pikku enkelin synnystä. Sen kirjoituksen päätin näin: "Nyt odotan mielenkiinnolla, miten lukijat ottavat vastaan komisario Sundmanin ja hänen tutkijaryhmänsä. Syksyllä palaan Elviiraan tuttujen poliisien pariin ja alan kirjoittaa trilogian seuraavaa kirjaa, työnimeltään Pikisaari. Sen on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2017."

Pikku enkelin vastaanotto on ollut hyvin positiivinen. Olen saanut runsaasti uusia lukijoita. 

Viime syksynä todellakin palasin komisario Sundmanin ja muiden tuttujen poliisien pariin, ja nyt olen kirjoittanut jo melkein kaksi uutta kirjaa heidän tutkimuksistaan. 

Pikisaari muuttui jo ennen kirjoittamistaan Pirunsaareksi, koska alkuperäinen nimi ei Harri Nykäsen mielestä kuulostanut dekkarilta. Samalla sain aivan uusia ulottuvuuksia tarinaan, kuten myös Jussi Kaakinen kansikuvaan. 

Pirunsaaren esikuvana on Loviisan edustan Svartholma, jossa kävin vielä kesällä tarkistelemassa paikkoja. Pirunsaari ei kuitenkaan ole aivan samanlainen kuin Svartholma, muutenhan nimenmuutoksessa ei olisi ollut mitään mieltä. Romaanin toinen keskeinen paikka on Vanha viinatehdas eli Viinatorni, jonka esikuva sijaitsee Loviisan Garnisoonin alueella. Tornissa vierailin vuosia sitten, ja keväällä tarkistelin lähitienoita Markus Majaluoman opastuksella samalla, kun vierailin Loviisan Kirjakahvilassa.

Pirunsaaren lisäksi olen kirjoittanut tämän vuoden aikana Elviira Noir -sarjan seuraavaa eli kolmatta kirjaa Pitkä kosto, joka ilmestyy lokakuussa äänikirjana Storyteliltä. Paperiversion vuoro tulee myöhemmin.

Enää en ole aivan varma, jääkö trilogia kolmiosaiseksi. Sundmanista, Töltistä, Korhosesta, Revosta ja Helanderista on parissa vuodessa tullut minulle hyviä kavereita, joista on vaikea päästää irti niin kauan kuin he suostuvat kertomaan kuulumisiaan. 

Pirunsaaren virallinen ilmestymispäivä on 15.8. Parhaillaan kirja on painossa. Julkistamista juhlitaan Maailman toiseksi pienimpien kirjamessujen yhteydessä Hämeenlinnan teatterin lämpiössä eli Pikku huvilassa 25.8. kello 19 alkaen. Tervetuloa! 

   

SANOITTAJAN TÄHTIHETKIÄ

Neljä vuotta sitten muistelin siihenastista lauluntekijäuraani täällä. 

Tuon jälkeen olen suomentanut Chuck Berryn Havannan kuun samannimiseen näytelmääni 2014. Samoihin aikoihin Pekka Tiilikainen kysyi, tekisinkö hänelle sanoituksia. Tein muutaman, joista Pekka valitsi yhden ja sävelsi sen uusimmalle levylleen. Kappaleen nimi oli Tässä laulussa. Studiovaiheessa tein vielä sanoituksen uusiksi Pekan ja tuottaja Olli Haaviston ohjeiden mukaan, ja kyllä se parani. Alkuperäinen oli tehty liikaa riimien ehdoilla. Kun sävellys, muusikot ja sovitus ovat ensiluokkaisia, biisi kuulostaa yllättävän hyvältä. Pekan komea tulkinta ja Pepe Ahlqvistin huuliharppu kruunaavat kokonaisuuden.

Vastikään ilmestynyt Hevosesi nimi Ringo on muutenkin loistava levy. Suosittelen. Levyn voi ostaa esimerkiksi täältä.

Tiilikaisen Pekan levy ilmestyi Turenki Recordsilta. Pekan kautta tutustuin levy-yhtiön pomoon Topi Salmeen, joka on myös mainio sanoittaja. Lähettelin laulutekstejäni Topille, ja yksi niistä päätyi Janne Saksan sävellettäväksi. Matti Esko kelpuutti Asemalaiturilla-kappaleen levylleen Järvenpää-Kauriala: Omia polkujaan, joka ilmestyy 16.6. 

Jo Jannen laulama ja soittama demoversio oli hieno. Matti Eskon laulu ja Ninni Poijärven viulu toivat biisiin oman säväyksensä. Matin laulussa kuuluu lämpö, kokemus ja karisma. Vuodet ovat tuoneet upeaan ääneen entistäkin enemmän uskottavuutta.

Matin levyn voi ostaa täältä.

Entinen Jerry Cottonin päätoimittaja Seppo Tuisku muisti Matti Eskonniemen Kannan kirjapainosta Oulusta, jossa Cottoniakin painettiin. Matti toimi siellä latojana ja keikkaili laulajana iltaisin ja viikonloppuisin, kunnes heittäytyi täysipäiväiseksi muusikoksi. Myös Matin veli lauloi, mutta jäi kirjapainoon. Matti täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja julkaisee sen kunniaksi Liisa Talvitien toimittamat muistelmansa Valtakunnan rekkamies (Docendo).

Tänä keväänä olen sanoittanut Jan Mayenin laulun dokumenttielokuvaan Kuunarit, jonka ohjaa Juha Karikoski. Olen myös tehnyt parit laulunsanat Tahvo ja Bella -lastennäytelmään, jota kirjoitan Helsingin kaupunginteatterille. Pian ilmestyvässä selkoromaanissani Alligaattori on tärkeässä osassa kuvitteellinen 70-luvun iskelmä, johon tein sanat.

Ensimmäinen levylle päässyt kappaleeni, Honey Aaltosen kanssa 80-luvulla tehty Bedknobs Rockin', päätyi viime vuonna Tina Bednoff and the Coctailersin levylle Jump, Sister, Jump. Alun perin biisin levytti Tortilla Flat ja laulajana toimi Honey, nyt se soi Honeyn ja Tinan tyylikkäänä duettona. Levyn voi ostaa täältä.

Levyn ilmestyttyä Cocktailersin basisti ja Tinalle lauluja säveltänyt Juha Rantapuro kysyi, olisiko minulla muita blues-sanoituksia, ja löytyihän niitä pari. Saa nähdä, mitä tästä vielä kehkeytyy.

Kun aikoinaan 90-luvun alussa osallistuin Ylen käsikirjoittajakurssin yhteydessä Jukka Virtasen laulutekstipajaan, en uskonut että koskaan pääsisin näin pitkälle lauluntekijänä. Silloin en tosin ollut vielä julkaissut yhtään omaa kirjaakaan.

HAUDASTA LOMALLA

Rikosnovellikokoelmani Haudasta lomalla julkistetaan 7.2.2017 olutravintola Birgerissä Hämeenlinnassa kello 19. Tervetuloa! Kerron siellä tarinoiden taustoja, miksi Allu Nygrenin tarina on katkolla ja mitä uutta Väinö Mujuselle kuuluu.

Tarjolla on myös syksyllä ilmestynyttä pimeiden tarinoiden kokoelmaani Maan korvessa. Molemmat kirjat saa yhteishintaan 45 euroa – joko avajaisista tai suoraan Aviadorin sivulta! Samasta osoitteesta saa Haudasta lomalla -kirjan ennakkoetuhintaan 24,50 € (norm. 28,50 €). Hinta sisältää toimituskulut. Tarjous on voimassa 5. helmikuuta saakka.

Kansi: Ossi Hiekkala

Tapani Bagge vyöryttää uusissa rikosnovelleissaan eteemme ihmiskohtaloiden kirjon. Moni kokoelman hahmoista on ottanut omaa lomaa haudasta tai vankilasta. Teoksen vahvoissa tarinoissa ysiluokkalainen ryöstää Siwan, maatalon emäntä erikoistuu marihuanan kasvatukseen, kaukopartiomies myöhästyy omista hautajaisistaan, mies löytyy pesukoneesta ja toinen volttia heittävästä Bemarista.

Mukana on kosolti veijarihenkeä ja mustaa huumoria sekä Suomen parhaaksi dekkarisarjaksi mainitusta Hämeenlinna Noirista tuttuja konnia ja koukkuja. Baggen historiallisten rikosromaanien sankari Väinö Mujunen nähdään jatkosodassa päämajan erikoistehtävissä sekä yksityisetsivänä sotien jälkeisessä Helsingissä. 

Bagge kirjoittaa rikosnovelleja samalla siekailemattomalla otteella kuin rikosromaanejakin. Ihminen on usein ihmiselle susi, mutta toisinaan tarinoissa pilkahtaa myös toivonsäde, joka ei ole aseen suuliekki.

KIRJAILIJAN JÄLKIPUHE:

Haudasta lomalla on kolmas rikosnovellikokoelmani. Iso osa näistä novelleista on syntynyt vuosien varrella tilaustyönä, mutta ammattikirjailija tietysti kääntää tilaustyönkin aina omakseen. Enimmäkseen tilauksessa on vain annettu väljä aihe tai tapahtumapaikka ja tarinan pituus noin suunnilleen. Toisinaan olen itse ollut mukana keksimässä aihetta tai jopa toimittanut kirjan.

Seppä ilmestyi CrimeTime -antologiassa Tykki, jossa sama Lahti-pistooli kiersi tarinasta toiseen hieman Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaiden tyyliin. Yövuoro tuli Taksissa, Yhden miehen vallankumous Rikospaikka Tampereessa ja Harmaa susi Keikassa, josta on toistaiseksi ainoastaan e-kirja. Aapo Kukko on piirtänyt Harmaan suden myös sarjakuvaksi.

Rankan sateen kirjoitin Helsinki Noiriin. Oravanpyörä on ilmestynyt omana minikirjanaan. Perjantai syntyi alun perin yhdeksännen luokan äidinkielen oppikirjaan parin muun novellin mukana. Sensuroimaton versio tuntui toimivan omillaan. 

Kasvot betonissa -kokoelmaa viimeistellessäni kirjoitin Emännän, mutta novelli jäi pois siitä kirjasta ja toimi osana seuraavan eli Kummisedän hautajaisten taustatarinaa. Romaanin aikajanaan se ei istunut.

Jutun lopun kirjoitin erään romaanin aluksi, mutta kirja kutistui novelliksi Juuret-antologiaan. Ehkä novellista joskus vielä kasvaa romaani.

Haudasta lomalla perustuu tositapahtumiin, kuten moni muukin tämän kokoelman novelli. Myös Kullanruskeat silakat. Sen kirjoitin, kun suunnittelimme ruoka-aiheista antologiaa. Jos se joskus toteutuu, kirjoitan uuden novellin.

Novelleja on ilo kirjoittaa. Ne eivät vaadi niin sitkeää koneen ääressä istumista kuin romaanit. Sen sijaan ne vaativat tiivistä ja tarkkaa ilmaisua. Ne on hyvä kirjoittaa nopeasti ja korjailla hitaasti.

Sitä paitsi novelleja on hieno lukea. Tilanteet, tunnelmat ja henkilöt vaihtuvat. Lukija ei ehdi kyllästyä.

Toivottavasti sinäkään et kyllästy.    

Hattelmalassa 1.2.2017

Tapani Bagge

Vuodet vierivät, kirjailija kirjoittaa – ja keikkailee

Laiska töitään luettelee. Kuten tunnettua, olen onnistunut pysyttelemään alalla kohta 34 vuotta vain luontaisen laiskuuteni ansiosta, joten täältä pesee:

Vuonna 2016 julkaisin kuusi kirjaa: lastenkirjat Pikku auton bändi (kuvitus Jusa Karjalainen) ja Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita (kuvitus Carlos da Cruz), sarjakuva-albumin Harmaa susi (piirrokset Aapo Kukko), novellikokoelman Maan korvessa, rikosromaanin Pikku enkeli ja dekkarinteko-oppaan Se murhaa joka osaa. 

Rikosnovellini Yhden miehen vallankumous ilmestyi CrimeTimen antologiassa Rikospaikka Tampere, toinen rikosnovellini Onni sivuraiteella CT:n e-antologiassa Rikospaikka Pasila. Novellini Jutun loppu oli mukana Hämeenlinnan kirjoittajayhdistys Vana-66:n juhlakirjassa Juuret. 

Nukketeatteri Vahapapu esitti näytelmääni Tahvo ja Bella ja merenpohjan Elvis. Lisäksi minulta ilmestyi MeNaisissa kahdeksanosainen jatkojännäri Yksinäisessä paikassa, Kaupunkiuutisissa 12 pikkutarinaa ja Hämeen Sanomissa kulttuurikolumneja. Ruumiin kulttuuriin kirjoitin Ei vanhene -klassikkojutun Sebastién Japrisot’n kirjasta Makuupaikka 000 (Ruumis junassa, Rk 1/2016), pitkän jutun Toivo Kauppisesta (Sotilasfarssin isä kirjoitti myös dekkareita, Rk 3/2016) ja muistokirjoituksen Cottonin-tekijä, toimittaja Juhana Lepoluodosta. Parnassoon (5/2016) tein artikkelin Dekkarin pohjapiirros ja rakennekuvat, lisäksi Ruudinsavuun joitain arvioita.

Orivedellä vedin jälleen perinteisen Dekkaripajan heinäkuun alussa. Vasta syksyllä sain tietää, että se olikin viimeinen Orivedellä. Ahlmanin opisto siirtää Oriveden opiston toiminnan omalle Tampereen-kampukselleen.

Erilaisia esiintymisiä kouluvierailuista kirjamessupaneeleihin kertyi noin 80. Kohokohta tällä saralla oli yhdessä JP Koskisen kanssa järjestämäni Maailman pienimmät kirjamessut, joilla vierali Tuomas Kyrö. Messut keräsivät Hämeenlinnan Verkatehtaan Isoon huvilaan parisataa henkeä.

Vuonna 2017 minulta ilmestyy ainakin neljä kirjaa: maaliskuussa rikosnovellikokoelma Haudasta lomalla, loppukesästä Kaisa-sarjan lastenkirja Talvella, samoin loppukesästä Elviira Noir -sarjan toinen dekkari Pirunsaari sekä syksyllä selkoveijariromaani Alligaattori. Lisäksi kirjoitan Elviira Noirista kymmenosaisen äänikirjasarjan Pitkä kosto, joka tulee Storyteliltä syksyllä, myös e-kirjana. Paperiversio siitä julkaistaan myöhemmin.

Joitakin novelleja on tulossa eri antologioissa. Nukketeatteri Vahapapu harjoittelee parhaillaan näytelmääni Tahvo ja Bella matkalla Jupiteriin, jonka ensi-ilta on keväällä. Lisäksi minulta ilmestyy 12 pikkutarinaa Kaupunkiuutisissa ja kulttuurikolumneja Hämeen Sanomissa. Ruumiin kulttuurin ykkösnumeroon kirjoitan juttua monipuolisesta kirjailijasta ja toimittajasta Yrjö Halmeesta alias Lauri Virrasta, joka kirjoitti vauhdikkaita seikkailuromaaneja, yhden aikaansa edellä olleen dekkarin ja paljon muuta sekä toimi myös Ilmarisen lukemistolehtien pitkäaikaisena toimittajana.

Pari muuta kirjaa ja yksi näytelmä ovat vielä mahdollisuuksien rajoissa. Vireillä on myös muutama sarjakuva ja pari filmihanketta, mutta niistä kerron täällä sitten jos ne etenevät.

Perinteinen Oriveden Dekkaripaja on jälleen heinäkuun alussa, mutta nyt siis Tampereella.

Keikkarintamalla on toistaiseksi vain yksi varma varaus, tiivis viikko Sodankylän tienoilla helmi-maaliskuun vaiheessa. Nettisivultani tapanibagge.wordpress.com löytyy keikkakalenteri, jota pidän ajan tasalla.