VUODEN SALDO

2018 jäi minun osaltani välivuodeksi. Julkaisin vain viisi kirjaa. Lisäksi ensi-iltaan tuli yksi dramatisoitu konsertti. 

 

Huumorikirjapuolelta ilmestyi tee se itse -miehistä kertova tarinakokoelma Miehet asialla, joka keräsi suopeita arvioita. Moni lukija löysi Koskelasta tai kertojaminästä naapurinsa, miehensä tai itsensä. Jollekulle tuli mieleen Väinö Linnan Koskela, mutta siihen minä olen syytön. Vai syyntakeeton?

Hämeenlinna Noir jatkui kirjalla Vieras mies, jossa vakiokaartista on mukana lähinnä rikosylikonstaapeli Nikkilä. Päähenkiö on komisariovainaan tytär, kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja Ruusu Toivonen, joka saa kutsumattomia vieraita syrjäiseen taloonsa Rengon metsäkulmalla. Onneksi Ruusu on aikansaavaa sorttia. Vieras mies on ilmestynyt myös äänikirjana Storyteliltä. Paperikirja meni toiseen painokseen, ja Ruusun seikkailut saanevat myös jatkoa uusissa maisemissa.

 Ensimmäinen nuorten selkoromaanini Polttava rakkaus sai hyvän vastaanoton. Humoristisen bändi- ja rakkaustarinan arveltiin sopivan kaikille nuorille,  mutta erityisesti niille, jotka kärsivät lukuvaikeuksista tai joiden äidinkieli on muu kuin suomi.

 

Vuoteen 1910 sijoittuva lasten jännityssarja Apassit avattiin komeasti kahdella kirjalla. Sarjan ensimmäinen kirja Aavehevosen arvoitus pääsi Runeberg Junior -ehdokkaaksi. Runebergin päivänä 5. helmikuuta nähdään, kuinka siinä kisassa käy. Myös Vanajaveden hirviötä on kehuttu taajaan.

Alla kuvittaja Carlos da Cruzin laatima traileri.

Kovan onnen lakimies Onni Syrjänen on mukana ääni- ja e-kirjana ilmestyneessä CrimeTime-antologiassa Viimeinen ateria. Onnin kulinaristinen Lapin-seikkailu Kasvot käristyksessä löytyy Elisa Kirjasta.

Juri Nummelinin toimittamassa kirjassa Muistojen divarit muistelin Keravan ja pääkaupunkiseudun antikvariaatteja, joissa olen tuuraillut, ja Hämeenlinnan antikvariaatteja, joihin olen tutustunut asiakkaana.

Seinäjoen kaupunginteatterissa keräsi keväällä ylistäviä arvioita ja täysiä katsomoja käsikirjoittamani konsertti Villi 50-luku, jonka ohjasi Christian Lindroos. Havannan kuu puolestaan pyöri keväällä Vammalan Teatterissa.

Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehdessä jatkoin amerikkalaisen ja kotimaisen populaarikulttuurin kiehtovimpien ilmiöiden kartoitusta tekijä kerrallaan. Numerossa 2/2018 oli vuorossa kovaksikeitetty journalisti-lakimies-kirjailija George V. Higgins, kolmosnumerossa Arto Tuovinen, mies joka toi toimintajännärin Suomeen, nelosessa tv:n kultasormi Steven Bochco ja kaupallinen kirjailija Mickey Spillane. Spillanesta luennoin myös alkusyksystä Oulun elokuvakeskuksen Miehenä olemisen ahdistus -seminaarissa. 

Länkkäriseuran Ruudinsavuun kirjoitin tänä vuonna lähinnä tv- ja elokuvajuttuja. Ykkösnumeroon arvioin Netflix-minisarjan Godless ja Konni Zilliacuksen siirtolaistarinakokoelman Taavetti Anttila, kakkoseen Coenin veljesten The Ballad of Buster Scruggsin sekä 1970-luvun länkkärit Ryövärit, Paha porukka ja Rosvoporukka. 

Hämeen Sanomiin kirjoitin tuoreiden elämäkertojen pohjalta isot jutut Aapelista, Veikko Huovisesta ja Erno Paasilinnasta. Kaupunkiuutisissa ilmestyi kerran kuussa tarinani.

Olin myös sosiaalinen ihminen. Perinteisten koulu- ja kirjastovierailujen sekä messu- ym. keikkojen lisäksi vedin kaksi dekkaripajaa: kesällä viikon pajan Oriveden opistossa Tampereella ja syksyllä viikonloppupajan Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistossa Oulussa. Nukketeatteri Vahapavun keikoilla toimin valomiehenä. Olin toista vuotta kirjallisuuden edustajana Hämeen taidetoimikunnassa, ja jatkan vielä seuraavankin kaksivuotiskauden.

Pidin peräti kuukauden kesäloman, jonka aikana kirjoitin vain pari pakollista pikkujuttua, kehittelin yhtä synopsista ja luin sen taustamateriaalia. Näin pitkää lomaa en ole pitänyt koskaan. Ei ihme, että tuli välivuosi. 

Kaikesta huolimatta olen vuoden saldoon oikein tyytyväinen. 

Ensi vuonna kirjoja ilmestyy hieman enemmän, ja luvassa on muutenkin uusia aluevaltauksia, joista olen ylpeä. Mutta niistä lisää 2019!

JOSKUS KIRJAN AIHE MUHII PITKÄÄN

Jo kouluaikoina perehdyin Robin Hoodin ja Janosikin innoittamana kotimaisiin kansanperinteen rosvoihin, kuten Sika-Kyöstiin. Aloitinkin hänestä tarinan, joka jäi kesken, kun tuli uusi innostus.
Vuonna 1991 ilmestyi artikkelikokoelma Kun halla nälän tuskan toi. Miten suomalaiset kokivat 1860-luvun nälkävuodet. Siinä oli Antti Häkkisen artikkeli "Varkauksia alkoi ilmetä syksyisin". Suuret rosvot: Hallin Janne, Aleksanteri ja Kaappo Sutki.
Innostuin Sutkista ja aloin kerätä tietoa hänestä ja koko aikakaudesta. Viime keväänä eli 27 vuotta myöhemmin Sutki sitten pujahti väkisin päähäni ohi aikatauluun merkityn kirjan ja saneli minulle muistelmansa. Ne ilmestyvät ensi keväänä Docendolta nimellä Maantien kutsu.

MITEN MINUSTA MELKEIN TULI METSÄNHOITAJA

Hämeen Sanomissa julkaistiin tänään isohko Veikko Huovis -juttuni, jonka kirjoitin Eero Marttisen tuoreen elämäkerran pohjalta. Ilmestymättä jäi juttuun pyydetty kainalo siitä, miksi Huovinen on minulle tärkeä kirjailija. Niinpä julkaisen sen nyt täällä:

Enoni oli metsäteknikko, ja monet sukulaismiehet ehtivät käydä savotassa, isotäti Almakin emäntänä. Kun lukiossa harkitsin metsänhoitajan uraa, syynä ei kuitenkaan ollut sukuvika vaan Veikko Huovinen. 

Ehdin juuri nähdä telkkarista Lauri Leinon tulkitseman Konsta Pylkkäsen ennen kuin löysin Havukka-ahon ajattelijan äitini kotipaikasta Juvalta. Molemmat versiot upposivat alakoululaiseen kuin vanhaan ihmiseen, ja aloin ahmia Huovisen tuotantoa. 

Huovisen littlejutut tekivät minuun suuren vaikutuksen niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Niissä on sattuvaa sanontaa ja ärhäkkää menoa. Mitä vain voi tapahtua. Veitikasta osaan yhä ulkoa huippukohdat. Kylän koirat, Hamsterit, Lampaansyöjät ja Lentsu riemastuttivat. Koirankynnen leikkaaja liikutti. Puukansan tarina innosti kaupunkilaispojan seuraamaan metsän elämää. Konsta Pylkkänen etsii kortteeria -kirjassa oli salaviisasta huumoria. Pojan kuolema kosketti. 

Onneksi en kuitenkaan lähtenyt metsäalalle. Omillaan täällä on pärjättävä.

Apassien seikkailut alkoivat

Hiljattain ilmestyi Aavehevosen arvoitus, ensimmäinen osa historiallisesta lastenjännärisarjastamme Apassit. Kuvittaja Carlos da Cruz laati upean trailerin kirjallemme:

Carlos on parhaillaan kuvittamassa Apassien toista seikkailua. Vanajaveden hirviö ilmestyy jo heinäkuussa. Siinä Heikki, Samuli, Erik, Otto ja Ellinelli liikkuvat Hämeenlinnan maisemissa. Tuskin maltan odottaa, että näen Carlosin kuvat.

Samaan aikaan olemme jo ideoineet sarjan kolmatta osaa, jonka kirjoitan syksyllä. Se ilmestyy keväällä 2019.

KIRJAILIJA SÄÄTÄÄ, SATTUMA JA KUSTANTAJAT PÄÄTTÄVÄT

Löysin sattumalta säästyneen viisivuotissuunnitelmani kesältä 2011. Olin merkinnyt siihen loppuvuoden 2011 ja kolmen seuraavan vuoden ajalle viikon tarkkuudella, mitä milloinkin kirjoittaisin. Vuodelle 2015 olin lätkäissyt muutaman kirjan ilman sen tarkempaa ajoitusta.

Niin minä yleensäkin suunnittelen työni. Suunnitelma tietysti elää koko ajan eikä vanhoja suunnitelmia juuri ole säilynyt, paitsi joitain ikivanhoja, käsin kirjoitettuja. 

Päätin nyt tarkistaa, miten hyvin tämä suunnitelma oli pitänyt kutinsa. Sen mukaan minun piti kirjoittaa viisivuotiskaudella 24 kirjaa, muutama näytelmä ja yksi tv-sarja. 

Näytelmiä tuli yksi lisää, tv-sarjasta kehittyi kirja. Suunnitelluista kirjoista ilmestyi 2012-2016 vain yhdeksän kappaletta. Osa jäljelle jääneistä ideoista odottaa yhä toteuttamista, osa on hylätty hohtonsa menettäneenä tai sarjojen loputtua. Yksi kuvakirjateksti muuttui nukketeatterinäytelmäksi.

Lastenkirjasarjojen loppumisesta päättää usein kustantaja. Yleensä tehdään kolme kirjaa ja katsotaan sitten, kannattaako jatkaa. Minulla on paljon kolmeosaisia sarjoja, mutta onneksi myös pitempiä. Viidennestä kirjasta vasta todella näkee, lähteekö sarja vetämään vai ei. Uutta kustantajaa on kuitenkin vaikea saada kiinnostumaan yhden hylkäämästä sarjasta, kirjakauppojen sisäänostajaa ehkä vielä vaikeampi.

Vuosina 2012-2016 julkaisin silti 27 tai 28 kirjaa. Yhtä tilattua e-kirjaa en koskaan nähnyt, vaikka siitä palkkion sainkin. 

Joka tapauksessa tuotantosuunnitelma ylittyi. Tuli uusia ideoita, joko omia tai muiden ehdottamia, jokunen tilaustyökin. Novelleista ja artikkeleista kertyi kokoelmia.

Ammattikirjailijan täytyy osata sopeutua muutoksiin. Jos yksi ovi sulkeutuu, on etsittävä uusia tai opeteltava tiirikoimaan. Tilaisuuksiin pitää tarttua, joskus hullulta tuntuviinkin. Kaikki ei voi aina onnistua, mutta ei se mitään. Jatketaan kohti uusia pettymyksiä.

Juuri siinä on tämän työn suola. Tilanne elää koko ajan. Uusia ideoita syntyy jatkuvasti ja vanhat muuttavat muotoaan. Tärkeät kirjat toteutuvat silti ennemmin tai myöhemmin.

Ihan itse saa loppujen lopuksi päättää, mitä kirjoittaa.

LÄHETÄ MIES ASIALLE…

Vuonna 1911 Maiju Lassila julkaisi pienoisromaanin Pojat asialla. Siinä äiti lähettää Oton ostamaan viidellä pennillä siirappia, ja Otto saa kaverin mukaansa. Äiti vielä varoittaa, ettei saa mennä puskettamaan itseään Immosen härällä. Yksinkertainen tehtävä osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Matkasta kehkeytyy varsinainen odysseia, jossa Immosen härälläkin on oma osansa. 

Samantapainen seikkailu oli Lassilan pääteos Tulitikkuja lainaamassa (1912). Vastaavanlaisia enemmän tai vähemmän hukkareissuja ovat myöhemmin kuvanneet mm. Aapeli (Siunattu hulluus), Veijo Meri (Manillaköysi), Veikko Huovinen (Lampaansyöjät ja monet lyhyet erikoiset) ja Arto Paasilinna (Isoisää etsimässä).

Samaa rataa kulkee myös Koskelan ja minäkertojan taival Miehet asialla -kirjan tarinoissa. Moni yksinkertainen tehtävä osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Varsinkin pienoisromaanissa Alligaattori vastoinkäymiset ja päähänpistot pitkittävät matkaa.

Jussi Kaakinen teki kirjaan komean kannen, mutta löysi myös tarinoille osuvan vertailukohdan: ”Nämähän ovat kuin Barksia aikuisille!” Ja epäilemättä tästä sinnikkään yrittämisen ja uljaiden epäonnistumisten kavalkadista tulee helposti mieleen Carl Barksin Aku Ankka. Ehkä myös Stan Laurelin ja Oliver Hardyn filmikomiikka.

Mutta itsestäänhän paha pappi saarnaa. Lähes joka kertomus on saanut alkunsa omakohtaisesta kokemuksesta. Minulla on niistä arvet muistona. Vähintäänkin henkiset.

Kirja ilmestyy helmikuussa, julkkarit pidetään Hämeenlinnassa Olutravintola Birgerissä 7.2.2018. Tervetuloa!

Kustantaja Aviador mainostaa kirjaa näin:

"Mitäpä mies ei osaisi? Mies korjaa ruohonleikkurin ja skootterin, paikkaa itse hampaansa, kaataa joulukuusen metsästä, karkottaa hiiret ja muut petoeläimet, vaihtaa autonrenkaat, asentaa palovaroittimen, suuntaa uudelleen satelliittiantennin, muuttaa leikkimökin pihasaunaksi ja löytää kadonneen aarteen. Lopputuloksena on usein katastrofi.

Tuotannostaan yli kymmenesti palkittu Tapani Bagge näyttäytyy Miehet asialla -kirjassa omimmillaan: suomalaisen miehen mielenmaiseman kuvaajana ja absurdin huumorin verrattomana taitajana. Kirjailija johdattaa lukijan alter egonsa seurassa juonenkäänteisiin, joissa ajan ja paikan taju herkästi katoavat."

Lukunäyte kirjasta löytyy kustantajan sivulta. Sieltä voi myös tilata kirjan jo ennakkoon!